Mu Pori o kestävä
Kestävä kehitys koostuu kolmesta tärkeästä osa-alueesta: sosiaalisesta, taloudellisesta ja ekologisesta. Olen ihmetellyt jo pitkään ekologisen kestävyyden kannalta, miten on mahdollista, ettei Porin kaupunki ole vielä sitoutunut julkisesti esimerkiksi hiilineutraaliuteen tähtääviin toimiin mukaan monien muiden kaupunkien tavoin. En muuten ihmettele enää seurattuani keskustelua lomautuksista.
Viimeisimmät uskonrippeeni kestävämmän talouden suhteen varisevat hiljalleen pois seuratessani päätöksentekoa julkisen sektorin lomautuksista. Lomautusten kaltaisia ikäviä, mutta taloutemme kannalta sitäkin välttämättömämpiä, päätöksiä ei uskalleta tehdä näin lähellä kuntavaaleja. Porin kestävyysvaje oli jo lähes kestämätön ennen koronaa, mutta en halua edes miettiä mitä se on kyseisen kriisin jälkeen. Mietin silti, koska mu Pori o kestävä.
Voisi äkkiseltään luulla, että päätös, jossa ei vallitsevassa tilanteessa lomauteta kaupungin työntekijöitä, on sitä sosiaalista kestävyyttä parhaimmillaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä sosiaalinen kestävyys tähtää sanan mukaisesti kestävyyteen. Siinä, että lomautuksia ei toteuteta, ei ole kuitenkaan mitään kestävää. Lomautukset ovat riittävän kestävyysvajeen myötä edessäpäin joka tapauksessa. Jos katsoisimme pitkälle tulevaisuuteen, niin tekisimme lomautuksia nyt, jotta tulevaisuudessa osalla kaupungin asukkaista olisi mahdollisimman vakaat työpaikat julkisella puolella.
Työllisyyden kasvattamisen ja vakaan talouden kaltaisia pitkän aikavälin tavoitteita ovat myös ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtäävät tavoitteet. Kuten jo totesin, myös ekologisen kestävyyden rintamalla on ollut Porissa tähän mennessä kovin hiljaista. Onko Porin kaupungin päätöksenteko mahdollisesti urautunut niille vanhoille raiteille, joilla ympäristöteot eivät voi mennä muka rintarinnan talouden kehittämisen kanssa? Se selittäisi sen, miksi talouden osalta syvässä suossa tarponut Pori on tehnyt niin hämmentäviä päätöksiä ympäristöasioiden suhteen viime vuosien saatossa. Mitenkään sen enempää viittaamatta nykyisellään Mäntyluodossa porskuttavaan tuhkajalostamoon, josta luvan kanssa tuupataan osittain puhdistetut jätevedet suoraan vesistöihin suljetun järjestelmän käytön sijaan.
Meidän on luovuttava ympäristö vastaan talous ajattelusta kehittääksemme Porista entistä viihtyisämpi ja kilpailukykyisempi kaupunki. Siirrytään kohti vastavuoroisempaa ajattelua, jossa hyvinvoiva ympäristö on myös talouden etu sekä hyvinvoiva talous on ympäristön etu. Ilman edellä mainitun kaltaista ajattelua emme pysty toteuttamaan riittävän pitkäjänteisesti niitä toimia, joita vaaditaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmän kotikaupungin saavuttamiseksi.
Yhdessä tästä selvitään, mutta kaupunkimme tilanne vaatii väistämättä myös poliiittista johtajuutta, selkeitä linjauksia ja toimintaa.
Viimeisimmät uskonrippeeni kestävämmän talouden suhteen varisevat hiljalleen pois seuratessani päätöksentekoa julkisen sektorin lomautuksista. Lomautusten kaltaisia ikäviä, mutta taloutemme kannalta sitäkin välttämättömämpiä, päätöksiä ei uskalleta tehdä näin lähellä kuntavaaleja. Porin kestävyysvaje oli jo lähes kestämätön ennen koronaa, mutta en halua edes miettiä mitä se on kyseisen kriisin jälkeen. Mietin silti, koska mu Pori o kestävä.
Voisi äkkiseltään luulla, että päätös, jossa ei vallitsevassa tilanteessa lomauteta kaupungin työntekijöitä, on sitä sosiaalista kestävyyttä parhaimmillaan. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä sosiaalinen kestävyys tähtää sanan mukaisesti kestävyyteen. Siinä, että lomautuksia ei toteuteta, ei ole kuitenkaan mitään kestävää. Lomautukset ovat riittävän kestävyysvajeen myötä edessäpäin joka tapauksessa. Jos katsoisimme pitkälle tulevaisuuteen, niin tekisimme lomautuksia nyt, jotta tulevaisuudessa osalla kaupungin asukkaista olisi mahdollisimman vakaat työpaikat julkisella puolella.
Työllisyyden kasvattamisen ja vakaan talouden kaltaisia pitkän aikavälin tavoitteita ovat myös ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtäävät tavoitteet. Kuten jo totesin, myös ekologisen kestävyyden rintamalla on ollut Porissa tähän mennessä kovin hiljaista. Onko Porin kaupungin päätöksenteko mahdollisesti urautunut niille vanhoille raiteille, joilla ympäristöteot eivät voi mennä muka rintarinnan talouden kehittämisen kanssa? Se selittäisi sen, miksi talouden osalta syvässä suossa tarponut Pori on tehnyt niin hämmentäviä päätöksiä ympäristöasioiden suhteen viime vuosien saatossa. Mitenkään sen enempää viittaamatta nykyisellään Mäntyluodossa porskuttavaan tuhkajalostamoon, josta luvan kanssa tuupataan osittain puhdistetut jätevedet suoraan vesistöihin suljetun järjestelmän käytön sijaan.
Meidän on luovuttava ympäristö vastaan talous ajattelusta kehittääksemme Porista entistä viihtyisämpi ja kilpailukykyisempi kaupunki. Siirrytään kohti vastavuoroisempaa ajattelua, jossa hyvinvoiva ympäristö on myös talouden etu sekä hyvinvoiva talous on ympäristön etu. Ilman edellä mainitun kaltaista ajattelua emme pysty toteuttamaan riittävän pitkäjänteisesti niitä toimia, joita vaaditaan sosiaalisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestävämmän kotikaupungin saavuttamiseksi.
Yhdessä tästä selvitään, mutta kaupunkimme tilanne vaatii väistämättä myös poliiittista johtajuutta, selkeitä linjauksia ja toimintaa.
Kommentit
Lähetä kommentti